Kielen anatomiaa

Lönnrootsin visiona on paitsi tsekkailla kansan meininkejä, mutta myös lisäksi sukeltaa kieleen ja kulttuuriin musiikin kautta, opiskella sävelkulkuja ja luoda uusi paikalliskielinen kansanlaulu.

Teimme sen. Setonkielisen laulun.

Kun virallista kielioppia eikä kirjakieltä ole, kulkee sana pitkin laulua. Ja se laulu: se on kulttuuriperintöä. Setoa on pitänyt pitkälti elossa (Unescossakin oleva) leelo-lauluperinne. Koko kulttuurin peruskivi on muurattu laululle. Siinäpä vasta saappaita täytettäviksi.

Emme yrittäneet ryhtyä leelottelemaan, sillä suomalaisten yrityksestä ottaa suoraan haltuun polyfonista kuorolaulua ei olisi varmastikaan tullut edes sitä kuuluisaa lasta eikä shaibaa. Sen sijaan poimimme muutamia kohokohtia leeloperinteestä, joita sovellettiin uuteen setonkieliseen biisiimme.

Toisto.
Aihe.
Pienellä alueella liikkuva melodia.

Setokuorot laulavat vähän milloin mistäkin aiheesta (monesti myös improten), joten aihe oli helposti meidänkin löydettävissä. Lähdimme rakentamaan leelomiestenkin monesti suosimaa vierailulaulua (jossa leelotellaan siitä, minne mentiin ja mitä tehtiin ja mitä nähtiin, kauanko oltiin ja kaiketi myös siitä, paljonko hanzaa juotiin).

Niistä komponenteista lähdettiin rakentamaan. Tartuimme aapiseen ja aloimme lukea.

Seton kieli poikkeaa viron kielestä jonkin verran. Kieli on jäänyt ns. taskuun Viron kaakkoiskulmaan ja jäänyt Lidia Sillaotsan mukaan “arkaaiseksi” pohjoisviron hiljalleen kehittyessä viralliseksi kieleksi. Tämän(kin) tähden seton kielessä on suomen kieltä muistuttavia sanoja, joita ei (pohjois)viron kielessä ole.

Pyhä / susi / sõsar (sisar) / veli / pesä / tütär (tytär) / elämä / häkelüs (häkellys)
Näyttääkö tutulta?

Osaan itse jonkin verran viroa, joten itse setonkielisen sanamaailman luominen ei ollut niin raskas työ kuin vaikkapa lähempänä Uralia olevien sukulaiskielten kanssa (esimerkiksi ersänkielisen biisin valmistaminen tulee olemaan kyllä hikinen urakka, jos joskus pääsemme matkoillamme sinne saakka).

Kun biisi oli valmis, oikoluetutettiin kappaleen sanat vielä setoa äidinkielenään puhuvalla, ja yllätykseksemme huomattiin, että varsinaisia kielioppivirheitä oli vain muutama hassu.

Great success, sanoisi Borat. Niin mekin.

Ankaraa oppimista seurasi muutama päivä. Kun biisi oli kaalissa ja laulun setomuunnelmat hallussa, suuntasimme käynnissä olleille Ostrova Festivaaleille rynnäkkönä kysymään, saisimmeko tulla esiintymään festareille.

Pitkin kevättä oltiin oltu festivaaleille jo yhteydessä, mutta vastausta ei herunut – ei sitten millään. Ei minkäänlaista. Yritimme sekä englanniksi että viroksi – paikallinen fikserimme Kairi yritti myös – mutta kukaan ei tohtinut takaisin vastata. Niin me ajettiin alueelle, läpäistiin turvamiesten kyselyt, päästiin sisään maksamatta, yhytettiin festarin johtaja ja kysyttiin suoraan:

– Saammeko esiintyä huomenna alueella? me kysyimme.
– Sopii, hän vastasi. – Kello neljä. Päälavalla.

Seuraavana päivänä läpäistiin taas turvamiesten armeija ja luikahdettiin alueelle, odotettiin kiltisti vuoroa, hypättiin aidan yli bäkärille ja aina lavalle saakka.

Kämmeniä hikoilutti, verensokeri oli matalalla, oksetti.

Jotenkin vieraalla kielellä esiintymiseen ei vain totu. Englanniksi kyllä on varma pohja, viroksi vähän hatarampi, mutta että setoksi. Oh uh hoh.

Tsau, me olemme Lönnroots Suomesta, minä alustin viroksi ja sönkkäsin asiamme. Kylästämme ja hengaamme suomalais-ugrilaisten kansojen parissa ja teemme uuden kansanlaulun. Jotenkin noin.

Aloitimme. Soitimme. Lauloimme setoksi. Omaan monitoriin kuului pelkästään Juhon ukulele eikä mitään muuta. Kuumotti. Sanat tulivat suusta, vai tulivatko, en ole tismalleen varma.
Jotenkin se biisi oli yhtäkkiä ohi, katsojat ryhtyivät taputtamaan ja me kumarsimme. Palasimme takaisin nurmelle. Söimme. Nousimme autoon ja takaisin Värskaan.

Hyvin meni.

Itse keikkataltiointi tullaan julkaisemaan myöhemmin, mutta tässä pientä esimakua itse biisistä. Tämä nauhoitus on tehty Tallinnan taivaan alla muutama päivä keikan jälkeen. Teille, kaikille kolmelle, jotka olemme mielikuvitelleet sinne vastaanottimien ääreen.

Kiä mi olõ, mi olõ Soomõst // Ketä me olemme, me ollaan Suomesta
Lätsi Setomaale kauma // Lähdimme Setomaalle käymään
Om Uma leht ni uma rahvas // On Uma leht (Oma lehti) ja oma kansa
Ni seto kiil ni ilolinõ // Ja seton kieli niin kaunis

Setomaa – katõ ilma veere pääl // Setomaa – kahden maailman rajalla

Mi opnu ni mi nännü olõ // Me olemme oppineet ja nähneet
Soomõ keeleh ni seto keeleh // Suomen kielessä ja seton kielessä
Pallo sammu sõnnu omgi // Niin paljon samoja sanoja onkin

Ma kõnõlõ seto keeleh / soome keeleh // Minä puhun setoksi / suomeksi

Pühä (pyhä) / susi / sõsar (sisar) / veli / pesä / tütär (tytär) / elämä / häkelüs (häkellys)

– Jonne